Eilen siis kävi Kennelliiton hyväksymä tunnistusmerkitsijä tuikkaamassa sirut pennuille niskaan. Se kävi nopeasti ja tarkasti, huomasi kyllä, että on tullut siruteltua yks sun toinen pentu. Ja lähelläkin asui, polkupyörällä karautti paikalle.

Tänään pistin menemään pentueilmoituksen Kennelliittoon. Sulon nimeksi sinne tuli Ragamuffin, eikä sisko taidakaan sanoa sitä Suloksi, vaan Pärskyksi. Pärsky. Aika miehekäs, mutta hieman märkä nimi :) ja mun suussa liian vaikea. Onneksi mun ei tartte sitä kutsua. 

Mimosalle oli halukas ostaja vielä jokunen viikko sitten, mutta siitä ei ole kuulunut enää mitään. Täytynee panna myynti-ilmoituksia jonnekin. Se on pienin, mutta rohkein tutkimaan paikkoja ja ottamaan asioista selvää. Nicki on ärhäkkä, se retuuttaa varsinkin Suloa hirveästi räyhäten. Miten voi niin pienestä, sievästä otuksesta lähteäkin sellainen ärinä!? Mimosan kanssa se leikkii kuitenkin kiltisti, ja suostuu jopa olemaan sen alla. Ja Sulo kellahtaa selälleen jo siitä, kun joku pennuista juoksee kohti... Tellu taas on vähän semmonen ujo, seurailee suojapaikasta, jos tapahtuu jotain arveluttavaa.  EDIT 4.7. Ei se esikoinen ole vieläkään varma, ottaako se Mimosan vai Tellun...

Luovutusiässähän ne on jo reilun viikon päästä. Yhyy... pitäisin mielelläni kaikki! Mutta mies ei anna, ja onhan se jo liiottelua Sillä siruttajallakin toisaalta on kymmenen koiraa... ja voi tietysti olla, että Sulokin palaa meille, jos siskon vanha narttukoira ei sitä hyväksy.

Kaverin koiralle syntyi eilen kymmenen pentua. Ja rotu on aikas paljon isompi ja luonteeltaan vaativampi... ei voi kantaa pentuetta viisviikkosena pyykkikorilla ulos sisäsiisteyttä oppimaan, niinku meillä on tehty! Ja pennut tottavie osaakin jo tehdä ulos heti pissin ja joskus kakin. Sulo jopa yks ilta halus ulos, kun isot koirat meni, ja teki siellä kakit. Vähentää huimasti sanomalehtipaperin tarvetta! No tietysti tänään, kun olin töissä puoli päivää, oli kikkareitakin, mutta viime viikolla ja viikonloppuna ei tarvinnu montaa siivota pois. Ulkonakäynnin jälkeen pennut saa telmiä täällä jonkun aikaa valtoimenaan, sitten ne saa ruokaa "omassa huoneessa" ja alkavat ruokaperäsille. Heräämisen jälkeen taas kyytsäys pihalle. 

Mutta on niitä kiva katella, ku ne touhuaa! Ne on niin vauvoja vielä, laihoine kauloineen ja isoine päineen, eikä askelkaan ole kovin varma vielä, mutta niin vain hyökkäillään toisten päälle ja juoksennellaan hurjaa vauhtia. "Tapetaan" paperinpalaa ravistelemalla ja jyrsitään isojen koirien luita, vaikka hampaita ei ole nimeksikään. 

Valtsu näykkäisi Nickiä tänään, kun pentu tuli liian lähelle urosta, joka makaili korissaan. Kuitenkin se luovutti jogurtti-iltapalakuppinsa hallinnan Sulolle, eikä ollu moksiskaan. Antoi pikkupojan syyä. Tyhjensi kyllä sitten itse loput.