Cleo on tullu semmoseksi vallan, että illalla, kun mennään nukkumaan (tai vaihtoehtoisesti aamuyöllä), se jossain vaiheessa alkaa ravata edestakaisin yläkerran (jossa on nukkumatilat) ja alakerran (jossa on pennut) väliä. Aina havahtuu sen portaissakulkuun. Viime yönä toisella alasmenokerralla menin perässä, kun ajattelin, että jos sillä on hätä ulos - ei ollu - ja katoin kellosta, että se on kolme. Sitten aattelin, että pennuilla voi olla nälkä, eikä Cleokaan niiden kanssa halunnut olla, joten annoin niille jogurttikupillisen; ne hääräili ihan hereillä. Takaisin vinttiin mennessäni totesin kelloradiosta, että kello onkin vasta vartin yli yksitoista. Cleon ravaaminen jatkui, vaihdoin nukkumapaikkaa lastenhuoneeseen, kun lapset on nyt muualla. 

Kuulin kyllä, että isäntäkin liikuskeli, mutta aamulla se kertoi käyttäneensä joskus puolenyön maissa (siis vajaa tunti mun hortoilun jälkeen) Cleoa ulkona, se (koira, ei isäntä) oli kakkinu sillon. Oli (isäntä, ei koira) kyllästyny sen ramppaamiseen ja pannu vintin oven kiinni niin, että koira oli vintissä. Pitkin yötä kuulin sitten koiran raapivan lastenhuoneen ovea ja vinkuvan. Se tiesi mun olevan siellä, isäntä ei tienny. 

Jos Cleon laittaa alakertaan ja oven kiinni, se raapii siellä ihan kamalasti. Jos sen oven avaa, alkaa eestaas kulkeminen. Luulen, että pennut nukkuu, mutta Cleo käy ne herättämässä ja tulee sitten takas sänkyyn ja kohta, ehkä viiden minuutin päästä lähtee taas alakertaan häiritseen pentuja. Tulee parin minuutin kuluttua takaisin. Sillon, ku mun sisko oli yökylässä ja nukkui alakerrassa sohvalla, ei Cleokaan ravannut. En tajua, mitä sen kans pitäs tehdä. Olin kyllä varautunut, että pennut tietyssä iässä melskaa yökaudet, ja niiden takia joutuu valvomaan, mutta että tuommosesta emän levottomuudesta...