...ja tässä "ennen"-kuva kesäkuulta:

Ajattelin kyllä, että tyhjennän koko tämän blogin, kun se on aika typerä ilman kuvia, mutta onpahan jonkinlaisena muistijanana. Jos tekee mieli joskus jotain tarkistaa.  

Yläkuvassa äiti ja tyttäret, sitten Mimon ja Nickin potretit. Oon koittanu niitä vähän trimmata uudella ChroMini -koneella.

Tänään, 6.7. oli eläinlääkärin tarkastus. Kaikki hyvin pennuilla, mutta emä sai antibioottikuurin, kun kohtu ei ollut tyhjentynyt. Se on valutellut kirkastakin verta vielä, vaikka penikoimisesta on aikaa kuus viikkoa ja risat.  Lenkillä käymisen jälkeen näkyy verta, yks päivä sitä oli pitkin ja mun jalassakin. Ultrassa näkyi kuulemma vielä möhnää kohdussa, eikä se ollut supistunut tarpeeksi. Suuri tulehdusriski, sanoi lääkäri. Suositteli steriloimista sitten, kun sen aika on. Ei vielä. Mutta jos vointi romahtaa, pitää kohtu ottaa pois heti. 

 

Pennut suhtautui automatkaan ihan hyvin, mitä nyt Tellu vähän mekasti. Ja oli kuuma... autosta on talven aikana ilmastoinnin kompressori mykistynyt, ja vaikka matka oli lyhyt, se oli vähän epämukava. Pennut matkusti enimmän osan aikaa boksissa. Sulon paino 1,7kg, nakunarttujen 1,2 ja karvanartun 1,4kg.

 

Eilen tuli Kennelliitolta meili, että koirat on maksua vaille rekisterissä, ja nyt pääsin hoitaan asioita Omakoiran kautta - maksoin sen 280 € saman tien. Että koirat on rekisterissäkin nyt. http://jalostus.kennelliitto.fi/frmPentueet.aspx?R=288

 

8.7. tuli rekisteritodistukset kotiin.

11.7. Seitsemän viikkoa täynnä ja kolmas madotus. Sulo lähti uuteen kotiinsa heti.

18.7.12 Tellu lähti uuteen kotiin.

27.7.12 Pennut on yli 9-viikkoisia, ja Cleo imettää niitä vielä! En tiedä, tuleeko enää mitään, mutta ainakin se antaa pentujen roikkua nisiä lutkuttamassa. Tänäaamunakin ne vain vähän maisteli ruokaansa - pennut siis - mutta emonsa kimpussa silti olivat. Cleo on tosi kiltti mami, harvoin murisee lapsilleen, vaikka selvästi on kiusaantunut. 

Eilen siis kävi Kennelliiton hyväksymä tunnistusmerkitsijä tuikkaamassa sirut pennuille niskaan. Se kävi nopeasti ja tarkasti, huomasi kyllä, että on tullut siruteltua yks sun toinen pentu. Ja lähelläkin asui, polkupyörällä karautti paikalle.

Tänään pistin menemään pentueilmoituksen Kennelliittoon. Sulon nimeksi sinne tuli Ragamuffin, eikä sisko taidakaan sanoa sitä Suloksi, vaan Pärskyksi. Pärsky. Aika miehekäs, mutta hieman märkä nimi :) ja mun suussa liian vaikea. Onneksi mun ei tartte sitä kutsua. 

Mimosalle oli halukas ostaja vielä jokunen viikko sitten, mutta siitä ei ole kuulunut enää mitään. Täytynee panna myynti-ilmoituksia jonnekin. Se on pienin, mutta rohkein tutkimaan paikkoja ja ottamaan asioista selvää. Nicki on ärhäkkä, se retuuttaa varsinkin Suloa hirveästi räyhäten. Miten voi niin pienestä, sievästä otuksesta lähteäkin sellainen ärinä!? Mimosan kanssa se leikkii kuitenkin kiltisti, ja suostuu jopa olemaan sen alla. Ja Sulo kellahtaa selälleen jo siitä, kun joku pennuista juoksee kohti... Tellu taas on vähän semmonen ujo, seurailee suojapaikasta, jos tapahtuu jotain arveluttavaa.  EDIT 4.7. Ei se esikoinen ole vieläkään varma, ottaako se Mimosan vai Tellun...

Luovutusiässähän ne on jo reilun viikon päästä. Yhyy... pitäisin mielelläni kaikki! Mutta mies ei anna, ja onhan se jo liiottelua Sillä siruttajallakin toisaalta on kymmenen koiraa... ja voi tietysti olla, että Sulokin palaa meille, jos siskon vanha narttukoira ei sitä hyväksy.

Kaverin koiralle syntyi eilen kymmenen pentua. Ja rotu on aikas paljon isompi ja luonteeltaan vaativampi... ei voi kantaa pentuetta viisviikkosena pyykkikorilla ulos sisäsiisteyttä oppimaan, niinku meillä on tehty! Ja pennut tottavie osaakin jo tehdä ulos heti pissin ja joskus kakin. Sulo jopa yks ilta halus ulos, kun isot koirat meni, ja teki siellä kakit. Vähentää huimasti sanomalehtipaperin tarvetta! No tietysti tänään, kun olin töissä puoli päivää, oli kikkareitakin, mutta viime viikolla ja viikonloppuna ei tarvinnu montaa siivota pois. Ulkonakäynnin jälkeen pennut saa telmiä täällä jonkun aikaa valtoimenaan, sitten ne saa ruokaa "omassa huoneessa" ja alkavat ruokaperäsille. Heräämisen jälkeen taas kyytsäys pihalle. 

Mutta on niitä kiva katella, ku ne touhuaa! Ne on niin vauvoja vielä, laihoine kauloineen ja isoine päineen, eikä askelkaan ole kovin varma vielä, mutta niin vain hyökkäillään toisten päälle ja juoksennellaan hurjaa vauhtia. "Tapetaan" paperinpalaa ravistelemalla ja jyrsitään isojen koirien luita, vaikka hampaita ei ole nimeksikään. 

Valtsu näykkäisi Nickiä tänään, kun pentu tuli liian lähelle urosta, joka makaili korissaan. Kuitenkin se luovutti jogurtti-iltapalakuppinsa hallinnan Sulolle, eikä ollu moksiskaan. Antoi pikkupojan syyä. Tyhjensi kyllä sitten itse loput.

Sulo taas vaihteeksi nukkuu osin ruokakupissa, mutta tällä kertaa siellä on peräpää.


Tellu taas nukahti Valtsun koppaan, ja Valtsu uskaltautui sen viereen nukkumaan. Siellä ne uinuskeli varmaan pari tuntia yhdessä. Hiljalleen Valtsu kai alkaa sietää pentuja. 

Tänäaamuna pennut kaatoivat aitansa ja karkasivat valloilleen. Viiden maissa kuulin ryskettä, ja menin katsomaan - ne oli saaneet robotti-imurin päälle ja siivoamaan, itse kyhjöttivät sohvan alla tyynyn takana piilossa tutisemassa. Siinäpä niille on ollu kokemus! Onneksi oli sujahtanut sohvatyyny sinne sohvan alle pentujen suojaksi, imuri nimittäin siivoaa sujuvasti sohvanalusenkin.