Eilenillalla Cleo oli hiukan levoton, ja ajattelin nukkua yön alakerrassa sen kans. No, selkä ei tykänny sitten yhtään lepopaikastaan, ja koirakin alkoi autuaana vedellä unia, joten siirryin omaan sänkyyni. Koira mukana tietty. Hyvin nukuttiin.
Aamulla koira oli ihan tavallinen, mitä nyt ei kovin mielellään tullut ulos eikä syönyt. Muuten ihan normaali. Olisin lähtenyt töihin, jos selkä olis ollu parempi, ja sitten pennut olis syntyneet keittiöön ja Valtsun olis pitäny toimia kätilönä. Yhdeksän maissa Cleo vikisi pikkuisen pari kertaa, ja meni synnyttämään! Ei mitään ohjeissa mainittua läähätystä, vinkunaa, levottomuutta ja pesäntekoa. Ei mahan tyhjennystä, ruokahaluttomuutta 1-2 päivää, ei edes kunnon lämmönlaskua. Neuvojen perusteella odotin, että jo tunteja aiemmin tietää, että kohta alkaa tapahtua. Tämmönen kylmänviilee suoritus pisti hämmästymään. Ei mulla ollu mitään steriloituja saksia, lankaa, pipettiä eikä mitään muutakaan valmiina, ei edes vaakaa ollu otettu paketista. Mutta kaikki meni hyvin. Ekat kaksi tuli nopealla tahdilla, ensin karvallinen (ja ainoa) uros, sitten naku narttu ja puolen tunnin tauon jälkeen kaksi narttua, naku ja puuteri. Tauon jälkeisen pennun kalvot puhkesivat, ja pentu juuttui kanavaan naama näkyvissä... oli kai jotenkin liian kuiva, ei liukunut, joten auttelin sen ulos painamalla varovasti emän ponnistusten aikana synnytyskanavaa pennun takaosan tienoilta. Viimeisen pennun nenältä pyyhkäisin kalvot käsipyyhkeellä pois, kun emä vain nuoli pennun takaosaa ja pentu aukoi suutaan pussin sisällä.
Kommentit